tiistai 24. huhtikuuta 2012

Sotasaalista



Petroskoi



Kartta Petroskoi-Suojujoki ym


Leima Puolustusvoimat 1029


Peitenumero 1029 takana on Topografipataljoonan esikunta. Topografipataljoona perustettiin Päämajanalaisen topografiosaston "fyysiseksi kartanvalmistajaksi". Pataljoona sijoitettiin Kajaaniin ja sitä komensi A-Paulaharju. Kyseinen kartta on venäläistä alkuperää oleva sotasaaliskartta. Sotasaaliskartat olivat Topografiosastolle haluttua tavaraa ja niitä vaihdettiin esim. saksalaistenkin kanssa aina Ukrainasta Jäämerelle. Venäläisiä karttoja käytettiin paljon suoraan painettuna sekä omiin ilmakuviin verraten uusien karttojen valmistukseen. Sotien loputtua Neuvostoliitto vaati sotakarttojen luovuttamista heille ja niitä luovutettiinkin kymmeniä junavaunullisia. Kaikkea ei tietenkään saatu kerättyä ja hyvä niin. Allekirjoittaneenkin kokoelmasta löytyy rapiat kaksisataa kappaletta.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ääninen

22 osasta koostuva karttakokonaisuus koko 170x170cm. Ollut nähtävästi jonkin komentopaikan seinällä?

Petroskoi eli Äänislinna

Vytegra ja Mariankanava
Kartta koostuu 22 eri kartta-osasta (170x170cm) ja käsittää lähes koko Äänisjärven. Myös "Taka"Äänisen kartoissa on Suomenkieliset paikannimet vaikka alue pysyikin vihollisen hallussa koko sodan ajan. Äänisen taakse tehtiin useita tiedustelupartioita talvella jään yli ja kesällä kävellen ja lentokoneilla vieden. Muunmuassa tunnetut kaukopartiomiehet Olavi Paukkunen ja Paavo Suoranta tekivät partiomatkoja Vytegran alueelle vuosina 42-43.

Viipurinlahden puolustus -44





Kartat Simola 6.1944 ja Antrea 

Kartta sijoittuu heinäkuun puoleen väliin 1944. Viipuri on menetetty ja V Armeijakunta on estämässä vihollisen mahdollista maihinnousua Suomenlahden rannikolla Viipurista länteen. Neuvostojoukot tekivätkin useita maihinnousuja Suomenlahden saariin ja myös mantereelle 9.7 Melansaaren ja Turkinsaaren välistä johon oli sijoitettu saksalainen 122. divisioona. Venäläisten useista yrityksistä huolimatta saksalaiset heittivät viholliset mereen ja suomalainen ja saksalainen tykistö avusti puolustusta upottamalla useita vihollisaluksia. Tämän jälkeen rintama pysähtyi paikoilleen aina aselepoon saakka.
Kartasta löytyykin useita tykistöön liittyviä merkintöjä. Tienhaaran länsi/lounaanpuolelta löytyy (suur-)Merijoen kohdalta "R40" joka on Raskaspatteristo 40 joka siirtyi asemiin tälle kohdin 7.7 ja 28.7 lähti siirtymään pois uusiin asemiin Korpiselän Tsokkiin. Hieman alempaa löytyy merkintä "R25" Raskaspatteristo 25 joka kuului Ryhmä Arraan. Pohjoisemmassa Laukkumäessä on merkitty lipulla komentopaikka.
Vilajoen-Säkkijärven alueella oli asemissa meririntaman puolustuksen tukemiseen 7.7  muodostettu Tykistöryhmä Hankipohja joka oli V AK:n käskyllä alistettu RTR22:lle.
Ryhmään kuului I/KTR9 (merkintä kartassa Muhulahden kohdalla), Kev.Psto12 (merkintä kartalla "K12" Vilajoen pohjoispuolella, Rats.Ptri, Jär.Psto 1 (merkintä kartalla Muhulahdessa) sekä 1.mt.rask.r.psto/rtr22.
Lisäksi kartasta löytyy peitenumerot 7791 joka on kyseisen Jär.Psto1 peitenumero. Sekä peitenumero 5082 (Viipurin länsipuolella) joka on Erp.20 peitenumero. V AK:lla oli reservinä  JP1 ja 10.D johon myös Erillinenpataljoona 20 kuului sekä tykistöt joista Tykistöryhmä Hankipohja muodostettiin . Lisäksi Viipurin luoteispuolelle V AK:n alaisuuteen tuli 17.divisioona ja 3.prikaati.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sotaharjoitus 1939














Armeijan sotaharjoitus v.1939


Elokuussa 1939 pidettiin laajamittainen sotaharjoitus Karjalankannaksella. Massiivista harjoitusta oli tullut seuraamaan myös ulkomaisia kenraaleja ja lehdistöä esim. Ruotsista ja Tanskasta. Lokakuussa aloitettiinkin Talvisotaan johtanut liikekannallepano joka oli naamiotu "Ylimääräiseksi harjoitukseksi". Toisessa kartassa on nimikirjaimet Maj. Pauli Kontio W.R (Wiipurin rykmentti). Kontio toimi talvisodassa JR38 2. pataljoonan varsinaisena komentajana ( joulusta-39 tammikuun puoleenväliin -40 komentajana toimi Kalle Kainuvaara) II/JR38 oli muodostettu Rautalammin ja Vesannon miehistä. Ja he osallistuivat talvisodassa esim. kiivaisiin mottitaisteluihin Lemetissä. Pauli Kontio oli myös ollut 1939 kesän suurissa linnoitustöissä johtajana 1. työosastossa. Myös hänet katsottiin aikoinaan jo Mäntsälän kapinan yhdeksi suurimmista vastuunkantajista.


Jatkosodan alussa Kontio komensi LinnoitusPataljoona 13:sta ja jo 19.Divisioonan hyökätessä kohti Leppäselkää-Sortavalaa hän komensi III/JR37:aa. Pauli Kontio menehtyi 1.9-41 Kolatselässä III/JR51:n komentajana. Vihollisen ilmahyökkäyksen seurauksena komentoteltta ammuttiin seulaksi ja Kontio sai konekiväärin luodin selkärangan viereen ja menehtyi heti. Samalla menehtyi myös hänen lähettinsä.


Toisessa kartassa on leima "Taistelukoulun Esikunta" joka sijaitsi vuonna 1939 Viipurissa.

Onnistunut vetäytyminen


Säämäjärvi-Sotjärvi kannas.


Vänrikki Salminen, ylempänä Miettinen

Hyrsylänmutka

Äänislinnasta länteen, ensimmäinen viivytyslinja "2"
Itä-Karjalan Kartaston yhteenliimatut osat 8kpl "Säämäjärvi-Sotjärvi kannas"

Osasto Kesämaa muodostettiin Äänisen Rannikkoprikaatista maasotaan soveltuvaksi sotatoimiyhtymäksi suojaamaan vetäytymistä Äänislinnasta länteen. Osastoon kuuluivat Os.Kesämaa (Erillinenpataljoona 2, rannikkopataljoonat 3 ja 4) sekä Rannikkotykistörykmentti 4 muutettuna kenttätykistöksi ja Rannikkoilmatorjuntapatteristo 4. Kartassa näkyy Prikaatin etukäteen tiedustelemat viivytysasemat Jessoila-Äänislinnantiellä numeroituna 2-16.
 25.6 Prikaatin kuormastot lähti kohti Säämäjärveä ja viivytystaistelut alkoivat.
JR56 ja ER.P 11 käskettiin auttamaan ja  ottamaan Ään.RPr:n viivytysjoukkoja vastaan Säämäjärvi-Sotjärvikannaksen länsipuolelle. Kartassa merkityt Vänr.Salminen (Sotjärven pohjoisrannalla) ja Miettinen (Veskelyksen koillispuolella) kuuluivat JR56:seen. Salminen toimi 1.pataljoonan jääkärijoukkueen johtajana ja joukkue sai rykmentin komentaja "Motti" Matti Aarniolta lempinimen "Salmisen porukka" joka toimi nopeasti ja hyvin iskujoukkona missä apua tarvittiin. Miettinen taas viittaa III/JR56 komentajaan Lauri Miettiseen.
 Säämäjärveltä joukut vetäytyivät lopulta 2.-3.7 yöllä Jessoilaan päävoimien yhteyteen. Neuvostojoukkojen pääeteneminen ei tapahtunutkaan kyseistä kannasta myöten vaan saatuaan Säämäjärven itäpuolen haltuun joukot aloittivat etenimisen järven pohjois kautta.Tämä aiheutti suomalaisjoukoille pahan tilanteen koska oli uskottu vihollisen etenevän kannaksen kautta ja pohjoisessa oli pieni joukko vastaanottamassa vihollista. 7.7 Ään.RPr käskettiin siirtyä Haminaan ja sieltä edelleen Karjalankannakselle.
Karttaan on lisäksi merkattu pohjoisemmaksi pääteiden kuntoa esim.Hyvä,hevos jne. Esim. JR56 vetäytyi Maaselänkannakselta kyseisiä teitä pitkin.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Vitsakylä/Kivijärvi


Pikakenttämittaus talvella 1942. Korkeuskäyrät rekognosoitu venäl.top.karttaan 1 : 100000 sekä ilmakuvien stereotutkimukseen perustuen.






Merkintöjä asemista.
Kartta Kivijärvi/Vitsakylä

Kaksipuoleinen kartta jonka "vanhempi puoli" kuvaa Kivijärven aluetta Karhumäen länsipuolelta. "Uudempi puoli" kuvaa Vitsakylää Karhumäen pohjoispuolella. Suomalaisten eteniminen pysähtyi Karhumäen ja Poventsan valtauksen jälkeen ja Maaselänkannaksella ryhdyttiin asemasotaan.

Luvaton hyökkäys

"Piirretty tiedusteluosasto 436:ssa" ?
"Tolwand see" Suomeksi Tolvantojärvi
Hitler antoi heinäkuussa -41 joukoilleen määräyksen keskeyttää hyökkäys Murmanskin ja Kantalahden suunnilla. AOK Norwegen aloitti silti neuvottelut Suomeen sijoitetun 36.AK esikunnan kanssa hyökkäyksen jatkamisesta. Vanhan valtakunnanrajan ylitse kohti Kantalahtea kulkevan tien suuntaisesti hyökkäävän 36. armeijakunnan 169.D eteni tielle pohjoisesta sekä etelästä päin hyökkäsi saksalaisilla joukoilla vahvennettu suomalainen 6.D käsittäen mm. JR12 ja JR33. Sallan ja Alakurtin välillä puolustaneet venäläiset 104.D ja 122.D yritettiin saada mottiin mutta hyökkäävien divisioonien väliin jäi niin iso aukko että suurin osa vihollisista pääsi pakenemaan. Saksalaiset joukot pyysivät hyökkäyksen jatkamiseksi lisävoimia niitä saamatta. Suomalais-saksalaiset joukot etenivät vielä Vermanjoki linjalle saakka (kartassa pohjoiseen lähtevä joki), mutta saksalainen 169.D oli jo käytännössä kulutettu loppuun joten eteniminen päätettiin pysäyttää syyskuussa ja lokakuun alussa saadun käskyn mukaan piti valmistua puolustustehtävään.
Tolvantojärveen putosi myös saksalaisten Luftwaffen kolme Messerschmitt Bf 109 mallista hävittäjää.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pisi





Kartta:6740/50-33"-487/500 PISI

Kartta alueelta jossa Rannikkotykistörykmentti 13 neljäs linnakkeisto oli ryhmittyneenä Laatokan rannalle. Linnakkeistoa piti komennossaan kapteeni Niilo Rajanti  jonka nimi löytyy kartan oikeasta yläkulmasta. Kartta on ilmeisesti kuulunut hänelle.  Lisäksi karttaan on merkitty tuliasemat numeroin Laatokan rannalla. Sekä muita tukikohtia ja huomautuksia.
23.6.1944 venäläiset joukot aloittivat maihinnousun Laatokalta Tuulokseen (Pisin pohjoispuolella). Venäläiset pääsivät tekemään sillanpään alueelle ja suomalaiset eivät saaneet estettyä sitä laajenemasta. IV/RTR13 jäi sillanpään ja Syvärijoen väliin, lisäksi vihollisen etenevät joukot niin Laatokan rantaa myöten ja Syvärin yli pakottivat omien joukkojen perääntymään.23.6 klo 10.30 15.prikaatin tykistökomentaja antoi vetäytymiskäskyn ja samalla IV linnakkeisto alistettiin 15.prikaatin KTR:lle.

Kohti Syväriä -41

Täydellinen pikakartta sarja "Aunus" sisältää 6 karttaa.







1.9 suoritetun lentotiedustelun tulokset saatiin vuorokauden sisällä painettuina karttoihin, 3.9 alkaneessa koeammunnoissa ja 4.9 varsinaisessa tulivalmisteluissa oli apua tuoreista vihollisen tuliasemista.

1.9 suoritetun lentotiedustelun tulokset saatiin vuorokauden sisällä painettuina karttoihin, 3.9 alkaneessa koeammunnoissa ja 4.9 varsinaisessa tulivalmisteluissa oli apua tuoreista vihollisen tuliasemista.




Tuuloksen hyökkäyksen valmisteluissa saatiin hyviä tuloksia niin tähystyksellä,ilma- ja kaukokuvauksella,jalkapartioilla sekä 1.9 saapunut 1.Mittauspatteri määritti nopeasti 16 vihollisen tykistön tuliasemaa.

Kartta Mantsinsaaresta, valmistettu ennen sotia.


Pikakarttasarjat Tuulos,Kotsila,Aunus (Aunuksenkaupunki) lisänä Mantsinsaari

Paavo Talvelan komentaman VI Armeijakunnan menestyksellinen hyökkäys Kohti Laatokan rantaa ja siitä itään johti Mannerheimin päätökseen pysäyttää Karjalan Armeijan hyökkäyksen heinäkuun lopulla -41. VI AK oli edennyt nopeammin kuin muu Karjalan Armeija jättäen vasemman sivustansa uhkaavasti avoimeksi. Talvela oli 23.7 ylittänyt valtakunnan vanhan rajan ja eteni Tuulosjoen tasalle.Talvela ei pitänyt päätöksestä pysäyttää hyökkäys  joka jatkuikin vasta kuukauden päästä Tuulosjoen läpimurrolla. Venäläiset tekivät vielä maihinnousun  Laatokalla Lunkulan- ja Mantsinsaareen 24. ja 26.7. Suomalaiset ottivat saaret uudelleen haltuunsa jo 27.7. 
 Mannerheim antoi 27.8 luvan jatkaa hyökkäystä heti kun armeija oli siihen valmis. VI AK:lla oli ollut hyvin aikaa suunnitella läpimurto hyökkäystä Tuulosjoen ylitse jonka se suorittikin onnistuneesti 4.9 ja kolme päivää myöhemmin Laguksen osastoja oli jo Syvärin rannalla.
 Suomen olosuhteissa ennenkuulumaton noin 150 tykin yli 5 tuntia kestänyt tulivalmistelu lamaannutti linnoittautuneen vihollisen ja VI AK:n eversi Karhun komentamasta 5.D:sta muodostetut Osasto Von Schrowe ja Osasto Laurila aloittivat hyökkäyksen joen yli. Hyökkäysosaston oli tarkoitus saada vihollisen tykistö ja joukot "pussiin" ja Kotsila-Tuuloksen tielle päästyään olla valmiina nopeasti hyökkäämään Aunuksenkaupunkiin.
Tykistön tuli oli tehokasta hyvin tiedusteltuihin maaleihin eikä varsinaista painopistesuuntaa ollut (tai ainakaan paljastettu ammunnan aikana) sekä savutus ja äänijoukkojen suorittama valehyökkäys tulivalmistelun loppupäässä paljastivat vihollisen tykkiasemat, tulivalmistelun viimeiset 20 minuuttia käytettiin tehokkaasta varsinaisen hyökkäyssuunnan tulitukseen ja muutettiin hyökkäyksen alkaessa saattoammunnaksi vihollisen päälle.
5.9 vallattiin Aunuksenkaupunki.